Juhani Aho

Rautatie

Sovitus Kira Boesen-Muhonen

Kohtaus 1.

Laulu 1, Harakka, Pihla Perämäki

pakkanen paukkaa nurkissa
aurinko kultaa maiseman
valaisee savupatsaat
piipuista läheltä ja kaukaa

kuusen latvassa harakka
pää höyhenten sisässä
kuusi koivujen keskellä
pappilan pihassa

nälkäinen harakkaparka
aamiaista vailla
kylmissään pakkasaamussa
ei nyt mikään naurata

niemen takaa jäätä myöten
pihaan saapuu hevosmies
hevosensa sitoo koivuun
kaurat eteen kaataa

alakulo iloon muuttuu
linnun pää kallistuu
nyt ois hyvä tilaisuus
vatsa täyteen saada

toiveikas harakkaparka
aamiaisaika lähellä
istuu koivun latvaan
nyt on jo lupa nauraa

Rovasti eikö se ole Korventaustan Matin tamma?

”Piika” Sen kai se lie, kosk’ on itse Matti kyökissä ...

kuuluisi olevan asiata rovastille.

Rovasti Käske sen tulla tänne ... Taitaa olla jyväin maksussa, kosk’ on säkkejä reessä ...

Rovasti istuutuu keinutuoliinsa ja rupeaa juomaan kahviansa.

Matti Hyvää päivää, herra rovasti!

Rovasti Päivää — mitäs Matille kuuluu?

Matti Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo vähän kuivahka ilma.

Rovasti Kaksikymmentä raatia on pakkasta. — Matti istuu, onhan siinä puuta.

Matti Onpa tuota saanut istuakin. — Vai on kaksikymmentä raatia pakkasta?

Rovasti Eilen oli kolmekymmentä.

Matti Vai oli eilen kolmekymmentä. — olisin minä arentijyväin

maksussa, jos rovastin kävisi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta eilen sanoi Liisa: »Mene nyt huomenna

arentijyvät viemään ... rovasti saattaa luulla, ettet ehkä maksakaan

Rovasti Ennättääpähän nuo vielä —

(Rovasti keinuu, Matti kantaa säkkejä, kuoro…)

Kuoro On se äijä vielä aika vankka, vaikk’ on pieni,

Rovasti alkoi keinua lyhyeen keinutuolissaan ja puhallella savuja ylös kattoa kohti...— Ei sillä vain ole yhtään lasta... ... ei ole lapsia, vaikk’ on ollut naimisissa enemmän aikaa kuin moni muu ... kuinka

kauan lie ollutkaan. Mikähän siinäkin lie, että muutamilla on, muutamilla ei?

Niin olikin, ett’ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, muttei muuta joukkoa mitään. Kahden asuivat he Korventaustan

pienessä mökissä pappilan metsäsaralla.

Muusta maailmasta he eivät paljoa tienneet eikä muu maailma heistä. Muutamia kertoja vuodessa he vain ihmisten ilmoissa

kävivät ... kirkossa joulunpyhinä, kolmena pyhänä peräkkäin, juhannuksena ja pitkänäperjantaina ripillä. Tammikuun lopulla

Matti sitten tavallisesti toi arentijyvät rovastille ja vaihtoi ruustinnalta kehruuksia Liisalle. Sillä välin elelivät he sydänmaassaan. Matti kaatoi keväällä pienoisen kasken, poltti sen seuraavana kesänä ja kylvi, pani toisen puolen rukiiksi, toisen potaatiksi. Sitten hän heinä aikana keräili yhdessä Liisan kanssa heinät hevoselle ja lehmälle. Syksyn tullen ja talvikaudet pyydysteli Matti lintuja ja jäniksiä; pyssyä ei Matti ollut ikipäivinä kädessään käyttänyt. Liisa auttoi Mattia kesillä ulkotöissä, ruokki talvella lehmän, porsaan ja kissan ja kehräsi sitten ruustinnalle villoja ja liinoja. —

”Pehtori” Vielä se on riski mies tuo Matti

Matti Mitäpä tuota minun riskeydestäni, riskimpihän toki pehtori on itse.

”Pehtori” En toki ole ... vai ei Matti ole riski, kun kantaa selässään puolen tynnörin säkin.

Matti Eihän siinä toki ollut kuin vähän päälle kymmenen kapan.... ei minusta enää ryypyn tienaajaksikaan.

Matti — Entäs pehtori — mitenkäs se on sen asian kanssa? ...

kertoipa se Liisa vähän joulupyhinä merkinneensä että —

Pehtori Että mitä?

Matti Että kyökkipiika ja pehtori —

Pehtori Ei! ... akkain puheita! — (tarjoaa Matille ryyppyä)

Pehtori Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta

tatsuunamieheksi...

Matti Niin miksikä mieheksi?

Pehtori Tatsuunamieheksi.

Matti Mikäs mies se on se — ?

Pehtori Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä,

että osaa kulkea, kun tulee tatsuunaan ...

päivällä lakua ja yöllä lyhtyä, valkeata, jos saa

ajaa sivuitse, mutta punaista, jos pitää

seisottaa. — Se on hyvä virka...

Pehtori Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie

Matti — _Rautako_ tie?

Pehtori Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja

pääsee sitä myöten ulkomaillekin, vaikka

Helsinkiin, jos tahtoo.

Matti Sitä tietäkö?

Pehtori Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain.

Matti Niin pääsetkö vaikka Helsinkiin?

Pehtori Yhtä kyytiä — !

Matti Eikö pidä syöttääkään välillä?

Pehtori Ei tarvitse ... rautatien hevoset syövät juostessaan ... tietääkö Matti, mitä ne rautatien hevoset syövät?

Matti — En minä häntä —

Pehtori — Ne syövät halkoja —

Matti — Elkää toki, pehtori, vanhaa miestä ... vai

juostessaan halkoja? ... en usko kuitenkaan.

Pehtori — Halkoja ne syövät.

Kuoro Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun

huomasi, että häntä narrattiin ... ei hän ollut

enää pehtoria kuulevinaankaan, puri huulensa

yhteen…

(Pehtori heitti avainnipun olalleen ja lähti vihellellen pirttiin päin.)

Matti — Luuli saavansa narratuksi .

Matti Nyt ne mitattiin jyvät ... kaksitoista

kappaa ... sen verran sitä pienestä mökistä, —

Rovasti — Täss’ olisi piippu ja tupakkaa.

Ruustinna — Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin

kirkkoon ... kun ei Matti käytä Liisaa kirkossa

kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna.

Matti — Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan jäänyt ... saisihan se käydä pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi.

Ruustinna — Eikö se tahdo?

Matti — Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, että näkee kirjaa itsekin katsella.

Ruustinna — Niin, vaan pitäisi sitä Matin kuitenkin käyttää Liisaa rautatietä katsomassa.

Kuoro R Tokko lie Matti vielä itsekään käynyt...?

Kuoro M En oo käynyt ...

Matti onko se missä kaukana?

Ruustinna Ei se ole kaukana täältä. Me kun lähdimme aamiaisilta, niin oltiin puolen päivän aikana rautatiellä ... huru långt ä’ de’ nu heller, pappa, ti’ järnvägen?

Rovasti Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon?

Matti Kyllähän minä sen tiedän, vaikken ole käynyt.

Kuoro R — Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on

jo toisena Helsingissä.

Matti — Vai niin sukkelaan ...

Kuoro M viipyyköhän kauan, jos menee ulkomaille?

Rovasti — Se on sitä myöten, minne menee ...

Kuoro R Ranskanmaalle ennättää viidessä päivässä, jos tiukkaan ajaa.

Matti — Entäpäs…

Kuoro M Amerikkaan?

Rovasti — Sinne ei pääse rautatiellä, kun on meri välissä, Atlantin

meri...

Kuoro R Mutta sukkelaan se menee ja siinä on toista kulkea kuin meidän kärryillä kolistellen.

Matti — Mahtaapa olla.

Rovasti — Ei tärise ...

Kuoro R ja menee sellaista vauhtia, että silmissä vilisee.

Matti Vaan sitä minä tässä vähän kuitenkin, että onkohan se totta, kun puhuvat, että ne rautatien hevoset syövät halkoja

Kuoro M ... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?...

Rovasti — Se, näetsen, on sillä tavalla, ettei siinä hevosia tarvita ... vaunut kulkevat höyryn voimalla

Kuoro R ...Ne on kuin huoneita ikään...

Kuoro M — Vai niinkuin huoneita ...

Rovasti — Ja niitä panee höyry liikkeelle niin kuin höyryvenheitä ... onhan Matti nähnyt »Suomelan«?

Matti — Näinhän minä tuon mennä kesänä

Rovasti — Niin no, sen panee höyry liikkeelle vettä myöten, ja lokomotiivin eli veturin, joka vaunuja vetää, sen panee kanssa höyry liikkeelle.

Kuoro R Siipien sijasta pitää vain olla pyörät, kun se kulkee maalla.

Kuoro M — Kyllä Matti nyt ymmärsi sen täydelleen, minkälainen se oli ... semmoinen, joka oli kuin höyryvenhe ja nostettuna pyörien päälle.... Mutta kyllä se oli kuitenkin vähän kummalaitos ... vaan tottapahan rovasti tiesi, kun oli itse nähnyt.

Rovasti — Ymmärtäähän Matti sen nyt?

Matti — Kyllä minä nyt, kyllä minä nyt!...

Ruustinna Kyllä Matin pitää käydä sitä katsomassa ja ottaa

Liisa mukaan.

Kuoro M — Eikö tuota pitäne uskoa katsomattakin ...mitäpä tuota kaikista lysteistä...

Matti tiedänhän minä, minkälainen se on, kun

rovasti on selittänyt.

Ruustinna — Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, omin silmin se nähdä pitää ...

Kuoro M+R kyllä sitä täytyy käydä katsomassa!