Kohtaus 5.

Laulu 5, Kevätlaulu, Elisa Luukkainen

Alkoi kehitä kevät
Päivänpaiste hankia, nietoksia
painoi maan tasalle
lumen alta vettä valoi
valamistaan sitä valoi
Yön kylmä sen hyyti
Päivän lämmin hyyteen siirsi
Viimein ei hyytänyt ollenkaan!

Vesi yönsä, päivänsä laski
loristen rinteitä pitkin
hanget, nietokset riipaisi
alankoihin ja notkomaille
Lumi katolta vetenä tippui

Päivän puolelle pälviä kohosi
Pellolta rukiin laiho näkyi
Lahnankukkia puronvarsille sadoittain sikisi
Tuore nurmi siellä täällä vihersi
Koivu lehteä laittamaan rupesi
Pääsky lensi kirkolta päin

Ja niin oli tullut kesä
oli sulanut talvi pois
Hellittämättä päivä paistoi
sisään ikkunoista
Oli sulanut mielien kankeus

Matti Kyllä kai ... tuota menoaan jos pitää, on helluntain pyhinä paljaat maat.

Liisa Ei tiedä.

Matti Ei nyt pääse täältä korven keskeltä minnekkään ... metsätiet upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana ... ei niitä saata

hevosella ajaa eikä kehtaa jalankaan porkata ... milloinhan päässeekään?

Kuoro Silloin Liisa vähän aikaa mietti, arveli: »Jokohan sanon?« ja sitten hän sen sanoi...

Liisa Jos olisi rautatie meidän mökiltä kirkonkylään, niin ei kelirikko haittaisi... — Sitä oli ruustinnakin samaa leikillä arvellut,

että kun olisi rautatie, niin ei kelirikko haittaisi.

Matti ……— Joka mökin tarpeeksipahan se semmoinen tullee...

Kuoro Hyvä on, ajatteli Liisa, mutta ei kuitenkaan sillä kertaa siitä asiasta sen enempää puhunut. Vaan kohta oli hän kuitenkin pannut pannun tulelle ja iltaista syödessään hän istuutui yhteen pöytään Matin kanssa ja levitti voita leivälleen. Liisa oli lämmittänyt saunan, yhdessä he olivat kylpeneet, illastaneet ja kissan selkää silitelleet ja siitä olivat alkaneet tarinoida, iltaruskon vielä pirtin ikkunoita

punatessa. Ensin tuli puhe suurista juhlapäivistä, sitten

Jumalan sanasta ja Jumalan sanan julistajista ...papeista, hyvistä ja huonoista. Hyviä olivat Matin mielestä oman pitäjän papit, rovasti

varsinkin. Hyviä olivat Liisastakin ... vaikka kyllä hän oli

kuullut, että Lapinlahden papilla kuitenkin oli paremmat lahjat...— Vai paremmat?... Ei Matti muistanut sitä kuulleensa.

Liisa »pa-aaremmat ... paremmat toki paljonkin ... ja paljonhan niillä

lapinlahtelaisilla on muutakin hyvää«.

Matti Mitä niillä sitten on muuta niin hyvää?

Liisa No, ka, kun niillä on ne rautatiet ja kaikki.

Matti Niin, — Kun olisi kerran käydä kuulemassa sitä

Lapinlahden parempilahjaista pappia.

Liisa Niin käydäkö kuulemassa? ... onhan sinne vähän pitkänlainen matka.

Matti Eihän se niin kovin pitkä ... pari peninkulmaa meidän kirkolta...

Liisa Milloinka sinne mentäisiin?

Matti Vaikka juhannuspyhiksi...

Matti Parin viikon päästä tässä saa jo alkaa viikatetta keikutella — Katso,kuinka tuolla aitovarsi angervata työntää.

Liisa Niinpähän näkyy

Laulu 6, Kulkemislaulu, Katri Loikkanen (muokkauksen alla)

Kertosäe:

Kiivakanlaisesti he kulkivat
vereksillä voimilla
uutterasti tietä tallaten
Ja harakka nauroi
ja hyppeli puusta puuhun
kikahteli ja häntäänsä keikutteli

Liisa Elä heitä tikkua kuivaan sammaleen ... syttyy palamaan ja palaa koko kangas.

Matti Mikä vahinko siitä sitten on, jos palaakin ... auhto kangas?

Liisa Mikäs pakko sitä on tahallaan panna palamaan?

Matti No, eipä pakko mikään

1. Ja sitten tietä tallaamaan
alas harjun rinnettä, ja
metsä milloin tiheni
milloin aukeni aho eteen
ja maa jalan alla ontosti kumahti
Sitten väliin lehtoja
väliin niittyjäkin
sitten pikkuista petäjämetsää
josta kuivan havunneulan haju
kulkevien nenään tuoksusi
Maantielle päästessä hypähti harakka
metsästä tien yli
ja alkoi hypellä puusta puuhun
ja herkeämättä nauraa
Matti aikoi temmata tienpuolesta karahkan
ja hätistää sillä harakkata
mutta tuli ajatelleeksi
että Liisa uskoisi hänen luulevan
että harakka muka heille nauraa
ja siksi hän sitä harmissaan hätistää
Ei ollut Matti siis harakkaa näkevinään
antoi sen vain hypellä edellä ja nauraa

Liisa Pesäkö hänellä lie ollut, kun sitä ilvettään piti.

Matti Sillä on aina ne omat lystinsä.

Liisa Rautatiellä se on kanssa lumireki.

Matti Ne on silläkin tiellä lumirekensä niin kuin muillakin valtateillä.

Liisa No, eipähän ilman ... vaan ei sitä rautatien lumirekeä hevoset vedä.

Matti No mikäs?

Liisa Ruustinna sanoi sen masinan sitäkin vetävän...

Matti Se kai se jaksaa, joll’ on vettä kulkiessaan seitsemän hevosen voimat.

Liisa Vaan välistä kuuluu tarttuvan hankeen sekin kiinni, ettei pääse tikahtamaankaan, vaikka mitä tekisi, kun oikein kujateille pyryttää...

Matti Ähäh! vai pitää senkin äytärin seisottua?... Entäs mitenkä se sitten irti pääsee?

Liisa Ka, kun en tullut sitä kysyneeksi.

Matti Kenenkähän nuo on lehmiä?

Liisa Valkeiskyläläisten lehmiä. Kuuleshan, Matti ... en ole muistanut

kertoa, mitä ruustinna minulle kertoi, kun silloin talvella siellä kävin...,

KULKEMISLAULU jatkuu…

2. Rautatie oli ajanut

lehmän päällitse mennä kesänä

Se oli mennyt keskeltä kahtia!

(Keskeltä kahtia!)

Ei se tunnu katsovan

ajaa vain täyttä laukkaa

vaikka ihminen olisi edessä

Olisi sulaa hulluutta

mennä rautatien eteen

tai edes liian lähelle sitä

jos siis sen maille sattuisi

Saattaahan tuota tuommoista

ulompaakin katsella

Onhan se sentään koko peto

Ajappas lehmä keskeltä kahti

Matti Onko pakko olla edessä?

Liisa Niin, vaan kun lehmä ei ennätä ... eikä sillä ole sitä älyä...

Matti Ei, vaan ihminenpä.

Liisa Ei ennätä ihminenkään ... eikä ne kuulu katsovan, joka vain heidän tielleen sattuu ... viheltävän kuuluvat ja joka ei silloin...

Matti Viheltääkö se?

Liisa Niin kuuluu tekevän...

Matti Hullu kai se on, joka alle menee, kun kerransaattaa muuallakin kulkea...Pysyisi syrjempänä...

Liisa Kuuluu se välistä syrjästäkin saavan, jos eiole vähän edempänä ... yhdenkin miehen kuului temmanneen, joka oli mennyt liian

likelle ... mikä lie siinä vetovoima, joka tempaa kuin koski pyörteeseensä...

Matti Jako viepi mennessään?

Liisa Niin kai.

Matti Hennoisi kai tuosta seista edempänäkin, jos tuon maille sattuisi joskus tulemaan ...hennoisin kai minä.

Liisa Hennoisin kai minäkin.

Kuoro Minnekkä sitä semmoisella kiireellä kuljetaan?

Matti ja Liisa Kah,

Matti Minnekkäkö? …tuonne kirkolle päin...

Kuoro Ovatpa oikein kontillisen evästä ottaneet...

Matti On vähän virkailemista siellä ... taidetaan viipyä yli pyhänkin vähän...

Kuoro Kirkollako?

Liisa Kirkollakin ... ja on sitä vähän asiata tuolle puolenkin kirkon.

Kuoro Kunhan ette vain menne rautatietä katsomaan?... Kaikki ne sinne nyt menevätkin ...

Matti Pitää lähteä…

Kuoro Eikö joudeta talossa käymään?

Matti Eipä joudettaisi oikein ... pitää lähteä ... ei muuta kuin hyvästi.

Kuoro »kaikki ne nyt sinne menevätkin...«

KULKEMISLAULU jatkuu…

3. Jo alkoi pappila näkyä
kun Matti ja Liisa tulivat tienhaaraan
Toinen tie vei suoraan
pappilan pihan läpi kirkolle
mutta toinen kierrätteli pappilan
Matti arveli, että tokkpa nyt
pihan läpi menteneenkään
kun pappilan herrasväki näkee heidät
ja huutavat kuitenkin sisään ja kysyvät
minnekkä on matka
Ja kuka siinä sitten selittelemään
että on Lapinlahden kirkolle menossa
kuulemaan parempilahjaista pappia?
Mutta silloin tuli yht'äkkiä sakastin perästä
koko pappilan herrasväki:
rovasti, ruustinna, nuori herra, ryökkinät
ja vielä muutamia vieraita mukana
Matti ruopaisi lakkiaan
ja Liisa niiasi
Kaikki seisottuivat puhelemaan

Pastori Hyvää iltaa! — Ka, Matti ja Liisa! —Minnekkä te menette?

Liisa Hyvää iltaa, herra rovasti ... ja ruustinna ...terve! ... kotoapäinhän sitä tullaan ... hyvää iltaa, ryökkynä ... terve, terve! ... lähdettiin ...

ka, nuori herrahan se on ... en ollut tunteakaan, kun on niin isoksi kasvanut ...terve! ... lähdettiin vähän jaloittelemaan,

hupsut, tässä ennen heinäntekoa ... olisi Matti tahtonut talossakin käydä, mutta minä sanoin, ettei malteta ... vaan tullessa oli aikomus

poiketa...

Ruustinna Vai niin.

Rovasti Minnekkä on matka?

Liisa Tännehän se on vähän matkan päähän ...mikä tuonne lie, peninkulma ja vähän toistakin ... Lapinlahden tien varteen.

Ruustinna Onko matka Lapinlahdelle päin?

Liisa Sinnehän se on ... sillä on tällä Matilla siellä sukulaisia muutamassa talossa ... kuuluu sen talon rappusille näkyvän Lapinlahden kirkkokin. Ne ovat aina kutsuneet käymään,

vaikka ei ole ennen tullut lähdetyksi. — Ketä ne on nämä herrasväen vieraat?

Ruustinna Ne on meidän sukulaisia...

Liisa Taitavat olla kaukaisiakin?

Ruustinna Helsingistä ne on ... ne on tulleet tänne rautatietä myöten.

Liisa Vai rautatietä?

Ruustinna Niin, totta kai nyt Matti ja Liisakin käyvät rautatietä katsomaan, kun kerran Lapinlahdelle menette?

Matti Rautatietäkö? ... en tiedä ... ei ole ollut siitä puhetta mitään... Mahtaisiko tuota ennättääkään, kun oli aikomus joutua

huomiseksi tänne kirkkoon?

Rovasti Ainahan sitä saa kirkossa olla ... pitää toki käydä, kun on kerran liikkeelle lähtenyt ... ja saattaahan olla Lapinlahden kirkossa?

Matti Niin, no niin ... kyllähän, vaikka eihän tuota ole puutetta papeista omassa pitäjässäkään.

Ruustinna Menkää nyt vain rautatietä katsomaan.

kehoitti ruustinna yhä.

Matti Jokohan olisi mennä ... ei tiedä ... kyllä kai siinä olisi katsomista.

Rovasti Ja ajaa sillä pitää myöskin vähän matkaa.

Matti Ei toki meillä ole varoja lähteä semmoisella ajamaan ... hyvä, kunhan saadaan nähdäkään.

Ruustinna Kyllä kannattaa, sanoi hän, ja kyllä teidän mieli alkaa tehdä siinä ajamaankin, kunhan näette, minkälainen se on ... ja tulkaa sitten palatessanne pappilaan.

Liisa Jos tuonne sitten mentäisiin, kun ne niin tingalle tahtovat?—

Matti Pitäneehän tuonne mennä!... Mikä niille sitten sanomaan, ettei ole käynytkään, kun sitä kysyvät?

Matti Minkä tähden sinä, Liisa, valehtelit ruustinnalle, että me mennään sukulaisiin?

Liisa Mitäs minä olisin sanonut? Olisit itse sanonut paremmin...

Matti Eipä silti, eipä silti, hyvähän se oli, että jotain sanoit.

Liisa Et vain sinä olisi sitäkään keksinyt ... olla jörötit etkä saanut sanaa suustasi.

KULKEMISLAULU jatkuu…

4. Yhtä metsäistä taivalta oli melkein
Lapinlahden kirkonkylään saakka
Matti ja Liisa kiirehtivät kulkuaan
öiseen aikaan viileän ollessa
Kaste oli jo tienpuoleen
nurmikolle laskeutunut
Ilta kului ja yö läheni
mutta ei näkynyt vielä mökkiä
jossa oli määrä levähtää
Ja seisottumatta ja puhumatta
kävelivät he kovaa jälkeä
Matti edellä, Liisa jälessä

(*yö vaihtuu seuraavaksi päiväksi, välisoitto tms*)

Jo oli puolen aamurupeamaa aurinko
kirkkaalta taivaalta lämmittänyt maantietä
Puolen päivän aikaan kuului pitävän olla perillä
jos mieli rautatien nähdä
Tavallista kiiruummin he astuivat
ponnistellen mäkeä ylös
Kuumunut multa jo Liisan jalkapohjia poltteli
ja Matin kantapäätä hankasi kenkä
Kun ei olisi lähdetty koko matkalle!

Liisa Odotahan nyt, Matti ... elähän nyt semmoista kyytiä ... kun olisi otettu hevonen ... olisihan se joutanut...

Matti Mikäs tässä on jalan kävellessä ... tässähän tämä menee, kun on mennyt tähänkin asti.

Liisa Kyllä kai tämä menee ... vaikka ei taitaisi sinunkaan kantapääsi enää hyvin kävelyä kaivata.

Matti Totta kai tässä kävellä pitää, ei kai taival istumallakaan kulu...

Liisa Eiköhän kuitenkin istuttaisi vähän lepäämään ... ei ole istuttu sitten, kun mökistä lähdettiin.

Matti Joko sinua uuvuttaa?

Liisa Kun ei olisi lähdetty koko matkalle!

Matti Käännytäänkö takaisin?

Liisa Käydään häntä nyt katsomassa, kun kerran sitä varten on tullut lähdetyksi ... vaan en minä enää toista kertaa lähde. — Kyll’ on

pitkältä vielä tätäkin törmää ... tuonne ylös ... ka, mikä se on tuo tuolla tiepuolessa?

Matti Missä? ... kivihän se on...

Liisa Ei, vaan kiven kupeellapa?... Ihminen!... Eikö totta niin ole Matliena? No, mistä se on Matliena tähän tullut?

Liena Tuolta minä tulen Lapinlahdelta päin ...alkoi kovin raukaisuttaa matkan teko, niin rupesin tässä jalkojani lepuuttelemaan ... eikö

liene ukkonen ilmassa?

Matti Mitä asiaa sillä oli Matlienalla Lapinlahdelle?

Laulu 7, Matlienan laulu, Oili Paasko

tulin minä rautatietä katsomaan
ei ne kylissä muusta puhukaan

pyhäiltana kotoa läksin kulkemaan
hupsu olin kun lähdin kaikkien kummituksien tähden
tämmöisten taipaleiden taakse matkaamaan.

se kumma kulki pyörien päällä

ei ole sellaista nähty täällä

monien monien pyörien päällä

puolilta päivin se on täällä

kaikki muut ovat nähneet sen paitsi te

mutta hupsuja ootte kun menette
kulkekaa kiireesti Matti ja Liisa

jos rautatietä mielenne ennättää näkemään.

Matti Ei me tiedetä vielä, jos mennäänkään ... ja tokkopa mentäneenkään?

Liena Minnekkäs te sitten menette?

Matti Lapinlahden kirkkoon me aiottiin.

Liena Aikokaapa minne tahansa, mutta rautatielle se teidät kuitenkin riipaisee ... riipaisipahan minutkin...

Matti Ja näkikö Matliena sen?

Liena Näinhän minä.

Matlienen laulu jatkuu….

ei tuo taida odottaa kirkkoaikaa
seisoo hetken ja lähtee taas matkaan
kulkee maata eikä näy odottavankaan
en minä rupea syntiä tekemään

keskellä kirkkoaikaa menemään

mikäs se on sitten syntiä jos ei se?

se kumma kulki pyörien päällä

ei ole sellaista nähty täällä

monien monien pyörien päällä

puolilta päivin se on täällä

kaikki muut ovat nähneet sen paitsi te

mutta hupsuja ootte kun menette
kulkekaa kiireesti Matti ja Liisa

jos rautatietä mielenne ennättää näkemään.

on sinne matkaa tienhaarasta

vielä hyvästikin ruotsinvirsta

ensin laskeutte mäen alle

ja sitten nousette toisen päälle

mäen päällä on se tienhaara

siinä punaiseksi maalattu viitta
se osoittaa teille minnekkä mennä

kyllä te perille löydätte vielä

te hupsuja ootte kun menette

ovat kaikki muut jo ennen käyneet katsomassa rautatietä
mutta kulkekaa sitten kiireesti
jos sellaista mielenne ennättää näkemään.

Kuoro Ja löysivätkin Matti ja Liisa tienhaaran etsimättä ... siitähän se erosi oikeaan käteen mäen päältä, ja niin oli merkit kuin Matliena

oli sanonut. Tienhaaraan tultua näkyi kirkkokin vähän alempana laaksossa. Liisa seisottui sitä katselemaan, mutta Matti

kääntyi arvelematta oikeaan käteen.

Liisa Sinnekös sinä menetkin?

Matti Minnekäs minä sitten?

Liisa Eihän sitä kirkkoaikana ... kuulehan ... odotahan!

Matti Eihän nyt vielä mikä kirkkoaika ... tule, jos tulet ... ei tässä jouda vitkailemaan.

Liisa Voi hyvä isä! — Odotahan, Matti ... kyllä minä tulen ...elähän jätä!

Kuoro Ja Matin perään koki Liisa pyrkiä, jaloillaan kiireesti kaaputellen maantien kuumunutta hiekkaa ja hameensa helmoja aina vähän väliäkouriinsa kooten.