Kohtaus 7.

Liisa Tule, Matti, istumaan, ettet putoa ... onhan tässä sijaa ... minun vieressäni!

Matti Eihän tästä ... minnekä ... pudonne…

Laulu 9, Juna –laulu ”Rautateitse”, Heini Salo

Seisoivat ja odottivat

ympärillä pyöri karuselli

Istuivat peläten

Istuivat näytellen

Kilinä ja kolina

pauhu tukahduttava

kunhan ei hajoaisi

Pitelivät kiinni

nojasta, silmistä, suusta

Etteivät maiseman mukaan lähtisi

Että pelkäämään ehtisi

Kilinä ja kolina

pauhu tukahduttava

kunhan ei hajoaisi

kunhan takaisin toisi

Liisa Eihän meillä tässä mikä hätänä ole.

Matti Mikäpähän tässä lie meillä sen kummempi kuin muillakaan.

Liisa Onko täällä muitakin?

Matti Näkyyhän tuolla olevan.

Liisa Onko monta?

Matti Etkö sinä saata itse katsoa? ... etkö uskalla päätäsi kääntää — ?

Liisa Mikähän mies se on tuo tuossa?

Matti Missä?

Liisa Tuo tuossa, jolla on parta ... joka meihin nyt katsoo...

Matti Oletko osoittelematta! ... en minä tiedä.

Liisa Ei sinun, Matti, tarvitse käsilläsi siitä penkin laidasta kiinni pitää ... pysyyhän tässä ilmankin.

Matti En minä sen tähden pidäkään.

Liisa Minkäs tähden?

Matti En minkään tähden.

Liisa Tekö sitä olette se kapteeni?

Konduktööri Konduktööri minä olen.

Liisa Missäs se on kapteeni.

Konduktööri Sama se kapteeni eli konduktööri ... missä

piletti?

Liisa Anna, Matti, sinullahan ne on.

Matti Poisko ne otetaan?

Konduktööri Pois.

Liisa Ei kai tässä mitään vaaraa tapahdu?

Konduktööri Mitä vaaraa?

Liisa Jos sattuisi kaatumaan ... eli miten muuten ... lehmän päällitse ... kun näin kiivakasti -Ylpeitä ne on kaikki nämä rautatien herrat, eivät vastaa, vaikka oikein kysyy.

Matti Ei se tuo ylpeä ollut — mitäs sinä menit lehminesi siihen —

Liisa No, niin ruustinna sanoi!

Matti Kyllä se tuo sen paremmin tietää.

Kuoro Mutta mikä kumma tätä vetää? Sitä ei Matti jaksanut ymmärtää...

Matti siirtyi likemmäksi ikkunaa. Se oli auki...Eiköhän tuota tuosta näkisi, kun päänsä pistäisi ulos ja katsoisi, mikä se siellä edellä tätä vetää. Mutta ei Matti uskaltanut pistää päätään ulos. Koetti hän kuitenkin syrjittäin tirkistellä ikkunasta.

Liisa Elä pistä päätäsi siihen. Etkö muista, mitä Ville varoitti?

Kuoro Mutta siksipä Matti nyt juuri pistikin päänsä ulos, ettei Liisa luulisi, että hän ei uskaltanut. Vaan tuuli oli temmata hatun päästä, ja Matti

löi poskensa ikkunan pieleen.

Matti Ei siitä näe mitään ... menee liian kiivakasti, että näkisi...

Laulu 10, Partaukko, Venla-Vanamo Asikainen

Parrakas mies toisesta penkistä
meidän penkkiin puikkelehti.
Vuoroin katseli vasten silmää
naurua pielessä suuren suun.
Vaan ääntä ei kuulunut vielä,
ei ääneen nauranut ollenkaan.

Liisa ja mahdollisesti tyttökuoro:
"Tuskin täysipäinen on mies tuo,
parta niin kumma ja hassu nuttu,
sarkakangas, vallan tuttu,
mutta melkoinen rauhka ja laajat taskut!
Ja taskussansa toinen tuttu,
selkäkenossa puteli."

Kuoron ja partaukon naurukohtaus?

Partaukko: "Mihin matkanne käy, hoi isäntä? Hoi emäntä?
Matti ja Liisa: "Emäntiä tai isäntiä me kaksi emme ole."
Partaukko: "Vai ette? Hihhih (kuoro ehkä myös) kikikikikik,
                kyllä minä tiedän jutut nämä."
Matti: "Vai niin? No totuus on tämä: tässä tuota vain nyt mennään."
Partaukon ja kuoron iloinen ilotulitus: "Vai tässä mennään? Vai tässä mennään?
Kikikikkakkakkukkukukukukkuk.... Vai lysti on mennä!"

Partaukko (Matille): "Vai lysti on mennä? Sen emäntä tietää. Vaan mikä
on lystimpi."
Vaan mitäs meinaat, hoi mies?"
Partaukko (Liisalle): "Vaan tietääkös emäntä mitä on tässä?" Isännälle
tässä?" kikkikkik...
"Eihän sitä tiedä mitä putelissa on, mistä sen selville saisi hoi mistä?"
"Ryypätään isäntä, ryypätään pois!"

"Etkö emännältäsi tahdo ryypätä, etkö?"
"Etkö tohdi aikamiehen ryyppyä ottaa?"

Matti: "Hoi mistäs kaukaa vieras on?"
Partaukko: "Mistäkin milloin ja milloinkin mistä."
Matti: "Miehiä kaiken maailman!"
Partaukon: "Kikikikkikikikkikkikkikikiii..."
Matti: "Hoi minnes on matka?"
Partaukko: "Minne milloin ja milloinkin minne."
Kuoro: "Kesällä saattaa viedä vaikka minne."
Matti: "Kisällikö olette?"
Partaukko: "Kisälli kikikkikkikkikkikikikikik... Vaan kesällä kulen ja
ryypätään!"
Matti: "No jos sitä vielä..."

Matti: "Suutarin vai räätälinkö kisälli olette?"
Partaukko: "Uurmaakarin. Jos kelloa on niin, korjattaisiin!"

Matti: "Niin kiivas on meno, että korvissain soi."
Partaukko ja kuoro: kikkikkikikikikikikk.....
Korvissa suhisee, korvissa soi..."

Liisa: "Seis! Älä juo enää, Matti!"
Partaukko: "Kiivakan kulun kunniaksi!"
Matti: "Kiivakan kulun kunniaksi!"

Matti Heiluvee! ... nyt se vihelti! ... heiluvee! nyt sitä mennään!

Liisa Istu, Matti, kuuletko sinä ... voi tuota jumalatonta! ... humalassahan sinä!...

Matti Ole vaiti, Liisa! ... en minä ole humalassa ...antaa sen mennä vain! ... joko se seisottuu?

Liisa Nyt se seisottuu ... nyt pitää lähteä maalle ...mehän ollaan tähän jääpiä!

Partaukko Isäntä lähtee vielä eteenpäin yhden välin!

Liisa Suusi kiinni sinä, sen rentale! Sinähän sen juotit ... tule pois, Matti, näetkö, kun kaikki muut jo laittauvat!

Matti Eikö ajeta vielä yhtä väliä, kun ollaan kertaliikkeellä ... onhan tässä päivää!

Kuoro Ei nyt enää!

Kuoro Ajetaan pois! — huih! — nyt se jo viheltää. — Voi, hyvä isä!

Matti Hih! hih! hih! — Tulkoonpas nyt ruunu oriineen kilpaan! Hih! hih! hih! nyt sitä

laukalla lasketaan ... hei tamma! — Liisa hoi eikö tämä ole lystiä?

Liisa Voi, hyvä isä!...

Partaukko Ei pidä emännän olla milläänkään ... antaa isännän vain ajaa lystiä!

Liisa Suus’ kiinni sinä, sen rentale, roisto! — Voi, voi, voi!

Konduktööri tuli vaatimaan pilettiä...

Liisa Johan me teille annettiin!...

Konduktoori Ne olivat viime asemalle — nyt pitää olla uudet.

Kuoro Miksi ette jääneet viime asemalle?

Liisa Voi, hyvä herra, olisihan me jääty, mutta kun en saanut tätä miestä...

Konduktoori Onko se juovuksissa?

Liisa Ei se ole, eikö tuo lie tämä jumalatonvauhti mennyt päähän ...

Kuoro Vauhti päähän — kik — kik — kik — Sai halvauksen!

Konduktoori Piletti teidän täytyy kuitenkin maksaa.

Liisa Paljonko se maksaa?

Konduktoori Kaksi markkaa ... se on kaksinkertainen maksu.

Liisa Voi hyvänen aika! Kaikkeen sitä on jouduttu onnettomuuteen!

Kuoro Mutta silloin vihelti juna ja seisahtui uudelleen. Liisa kuletti konduktöörin ja

kisällin avulla Matin vaunusta ulos. Kisälli kikatteli, kukatteli! Liisa itse voivotteli, ja

konduktööri noitui...Mutta kun konduktööri oli heidät heittänyt ja noussut junaan ja juna taas lähtenyt liikkeelle, niin retuutti Liisa Matin vähän syrjään ja siellä helähytti hän häntä

korvalle, niin että pääsi itseltäänkin itku.

Matti Minä nukkuisin ... osaatko sinä sanoa, missä minä nukkuisin?

Liisa ... tuoss’ on halko pääsi alle ... painau siihen lastukolle.

Kuoro Matti painautui lastukolle halkopinon juureen ja nukkui heti kohta. Liisa istuutui vähän matkaa siitä muutaman pölkyn päähän...Nyt vasta tämä rupesi Liisasta oikein surkealta

tuntumaan.

Liisa Voi hyvänen aika, kun tuonne lähdettiinkään! ... Siinä se nyt retkottaa! ...kunhan edes selviäisi, että pääsisi lähtemään ...ja minnekkä sitä sitten lähtee? Osaako edes kotiinsakaan?... Voi, hyvä isä — !

Kohtaus 8.

Kuoro Iltapäivä oli jo käsissä, ja Matti ja Liisa kävelivät rautatien rataa pitkin ... sinnepäin

kiinnittäen hitaista kävelyä, mistä äsken olivat tulen vauhdilla tulleet. Eivät puhuneet mitään toisilleen. Matin herättyä oli Liisa ruvennut riitelemään ja saanut jo riidellä vähän aikaa ja haukkua Mattia ... mutta kerran oikein selvittyään oliMatti heti kohta käskenyt hänen tukkimaan suunsa, käskenyt yhden kerran ja toisen kerran siivosti ja hiljaisesti ... mutta kun Liisa siitä vain kiihtyi, niin silloin sanoi Matti kolmannen kerran: »Ole nyt, akka, vait ... tahi ei sinua hyvä peri!« Ei ollut päivänpaistetta Matinkaan mielessä,

kun hän heräsi ja katseli ympärilleen eikä tuntenut seutuja. Ei hän sitä oikein muistanut,

mitä oli tapahtunut, mutta ei hän sitä kysynytkään...

Ilma näytti vielä rupeavan sateiseksi. Pilviä olikoko päivän aurinkoa vasten kasvattanut, ja ukkonenkin keskipäivällä jymissyt. Liisa oli muutamia kertoja taakseen katsonut,

mutta Matti ei kertaakaan. Ei näkynyt niitä paikkoja, joista oli lähdetty kävelemään, mutta

ei edessäkään päin erottanut muuta kuin yhtä suoraa ja yhä kapenevaa aukeata!

Mutta yht’äkkiä katastivat kumpainenkin taakseen. Oli korva ottavinaan niinkuin

vihellystä jotain... Hyvä olikin, että katsoivat taakseen ... ja hyppäsivät kuta kiireimmiten tiepuoleen, toinen toiselle puolen tietä ... muuten olisivat alle jääneet. Juna sieltä tuli, hihkaisi vihaisesti kohdalla ja söhkäisi heidän välitsensä. Kylmä ilman henki nuolaisi molempain kasvoja ja tuntui selkäpiihin saakka.

Kuoro Siinä se nyt meni ja me olemme tässä, ajattelivat Matti ja Liisa. — Jos olisi oikein

ollut, niin olisi saatu siinä mennäkin sen kahden markan edestä ... eikä olisi tarvinnut

kävellä ... ja vielä olisi jäänyt tähdettäkin.. Mutta eivät he näitä aatoksiaan kumpainenkaan toiselle ilmoitelleet. sadetta nosti ja sieltä sitä kesti... Liisa kokosi hameet

korvilleen, ja Matti nosti nuttunsa kauluksen pystyyn.

Kuoro Vaan eivät he enää vasta kuuna päivänä lähde ... ei niin kummaa ihmettä, että he sitä lähtevät katsomaan ... ei, vaikka laittaisivat kaksi tämmöistä rinnakkain ja koko maailman kansa sinne rientäisi. Ja vettä rupesi yhä rankemmasti satamaan ...Ei, kyllä he nyt sen ymmärtävät, etteivät ne heitä varten ole rautatiet ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun tänne lähtivät... Satoi vettä Matin ja Liisan kotiin tullessakin vielä. Läpimärkiä olivat, savessa jalat ja lahkeet ja hameen helmat. Mitä matkoja lienevät

kulkeneetkaan ... eivät sitä itsekään oikein tienneet. Eksyksissä olivat kulkeneet, soita

rämpineet ja metsiä ja tiettömiä korpia.

Kuoro Olivathan viimein kuitenkin kyselemällä maantiehen yhtyneet ... lumireen kohdalla

juuri, jossa oma tie erosi maantiestä, ja sitä oli lähdetty kotimökille kulkemaan. Ja se menneenviikkoinen harakka oli taas entiseltä sijaltaan männiköstä alkanut räkättää

ja märkänä luuhakkeena kulkevain edessä hypellä puusta puuhun kahden puolen tietä.

Kuoro Tinki kotimies yhtä ja toista kyselemään, mutta kun ei vastausta saanut, niin herkesi.

Eivät Matti ja Liisa, kuivaa päälleen saatuaan, sitä ajatelleet, mitä muut matkamiehet, että »on sitä nyt maailmaa nähty«; — sitä ajattelivat, että »ei ne meitä varten ole semmoiset ... ei sekään rautatie...« Eivätkä he siitä ikinä sanaakaan puhuneet ... eivät keskenään eivätkä muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa käänsivät, jos se sitä sattumalta läheni, ja aloittivat vähän vaiti oltuaan toisesta paikasta. Ja kun muiden kuulivat rautatiestä puhuvan, niin lähtivät siitä joukosta syrjempään.

Kuoro Mutta kun he seuraavana aamuna kotiin tulonsa jälkeen nousivat vuoteeltaan ja

katastivat ikkunasta ulos, oli idässä jo kirkas taivas ja pouta tulossa.

Matti poudanpahan kuitenkin antoi, että heinään pääsee...

Kuoro. Ja kun Liisa oli tarhalle mennyt lehmää lypsämään, kuuli hän, kuinka Matti pellon

pientarella viikatettaan hioa helisteli.

Liisa Se jo niittää ... pitää tästä minunkin jo sinne kohta. —

Kuoro Ja Liisan sydänalassa hytkähti yht’äkkiä niin hyvän mielen tunne, että pyörähti vesi silmään kesken lehmän lypsyn.

Kuoro Pilven ranta väistyi aamun kuluessa yhä korkeammalle, ja sijan täytti kellahtava taivas.

Aurinko alkoi sitten kimallutella kasteista pihanurmea ja vettyneistä seinistä nostattaa

höyryilevää lämmintä. Matti oli viikatteensa hionut, ja kurahtaen

katkesi sen edessä kostea piennarheinä. Ja lehmänsä lypsi Liisa, siivilöi pyttyyn

maidon ja kissan kupposen pankon nurkkaukseen täytti.

Laulu 3, Pirtti, päre ja kissa –laulu, osa 3, Elisa Klen

Tulossa.